Jos pitää tehdä vuosisadan uudistus terveydenhuollolle, ketkä sitä tekevät? Jos sitä tekevät keski-ikäiset tai vanhemmat, saadaanko jo valmiiksi keski-ikäinen uudistus? Entäpä terveydenhuollon digitalisaatio sitten – kannattaisiko laittaa insinöörien tilalta nuoret lääkärit ideoimaan, mitä he toivoisivat työkaluiksi, niin omaa työtään helpottamaan kuin potilaille terveyttä tuottamaan?

Terveydenhuolto muuttuu, ja sote-uudistuksella aiotaan tehdä muutosta ohjaavia korjausliikkeitä. Välillä tuntuu, että yritetään jotenkin estää meneillään olevia asioita ja palata ajassa taaksepäin. Ratkaisuksi lisääntyvään palvelutarpeeseen ehdotetaan kyllä uudenlaisia palveluita – etä, virtuaali, liikkuva jne., mutta muuten tuotantotapojen osalta keskustelu liikkuu edelleen massiivisissa julkisissa tuotantoyksiköissä, joita byrokraattisesti hallitaan ylhäältäpäin, nykyisillä poliittisilla valtasuhteilla. Kuka miettii, tehdäänkö niissä uudenlaisissa palveluissa oikeita asioita, järkevällä tavalla?

Syntyvätkö parhaat ideat pakottamalla?

Pelottaa, että jos SOTE-uudistuksessa liian tiukasti määritellään ja raamitetaan tuotantorakenteet ja toimijat, rakenteesta tulee niin jäykkä, että sen sisällä uudenlaisten, innovatiivisten toimintatapojen käyttöönotto on vaikeaa. Joitain uusia, tehokkaita toimintatapoja kun ei ole vielä edes keksitty, ja saatetaan keksiä siellä yksityisellä sektorillakin. Ainakin oman toiminnan kehittämisen henki pitäisi saada sieltä yrityspuolelta myös julkiselle puolelle, ja siihen tarvitaan innokkaita ja osaavia terveydenhuollon ammattilaisia, joita ei ole väkisin puristettu yhteen muottiin.

e-Healthiä ja m-Healthiä lääkäreille

Tämä tuli mieleeni, kun olin järjestämässä oululaisille lääketieteen opiskelijoille e-Health-aiheista seminaaripäivää. Mitä enemmän kuuntelin päivän puheenvuoroja, sitä loogisemmalta minusta alkoi tuntua, että joitain asioita oikeasti voidaan hoitaa uudenlaisilla toimintatavoilla todella hyvin. Ei tietenkään kaikkea, eikä kaikkien ihmisten ongelmia, mutta aika monen. Ja jos osan potilaista simppelimmät asiat hoituvat digitaalisia työkaluja käyttäen, lääkärin aikaa jää enemmän niille, jotka tarvitsevat lääkäriä enemmän ja kiireellisemmin.

Liian usein pelätään, että teknologia korvaa lääkärin, ja varmaan osa kunnanisistä ja –äideistä näin toivookin. Minä taas toivon, että uusilla työvälineillä lääkärit voisivat tehdä työnsä paremmin ja helpommin, jolloin säästyvä aika voitaisiin käyttää entistä paremmin potilaiden hyväksi, eikä leikata kaikkea aikaa pois. Ja potilaat voisivat itse hoitaa ja kuntouttaa itseään paremmin ja helpommin e-Healthin avulla, jolloin saataisiin lisää terveyttä ja sitä kautta (ei leikkaamalla) myös kustannushyötyä.

Legoleikkiä ja peiton jatkamista

Pelkkä työn siirtäminen lääkäriltä hoitajalle ja hoitajalta potilaalle digitalisaation avulla ei saa olla itsetarkoitus, jos siitä ei tule terveyshyötyä. Palikan siirtäminen toiseen paikkaan kun ei paljoa muuta, jos palikan koko, laatu tai työläys ei muutu. Niin diagnostiikkaan, hoitoon, kuntoutukseen kuin ennaltaehkäisyyn on tarjolla jo vaikka mitä, mutta osasta digitaalisistakin palikoista on enemmän hyötyä kuin toisista, vaikka se toinenkin olisi kuinka kiva ja värikäs palikka.

Tulevaisuuden ennakointi on tulevaisuuden tekemistä

No miten tämä sitten liittyy tulevaisuuden terveydenhuollon opettamiseen? No siten, että huomasin opiskelijoiden olevan monessa teknologian hyödyntämiseen liittyvässä asiassa paitsi nopeampia ja osaavampia käyttäjiä, myös ennakkoluulottomampia miettimään laitteiden ja sovellusten käytettävyyttä, soveltuvuutta eri tarkoituksiin, ja härpäkkeestä saatavaa hyötyä. Seminaarissa mukana olleet yritykset saivat paljon kehittämisehdotuksia ja kriittistäkin palautetta.

Ei nuorille lääkäreille tarvinnut opettaa ”ylhäältäpäin” tulevaisuuden terveydenhuoltoa, he tekivät sitä itse. Voisiko heidät – tulevaisuuden terveydenhuollon ammattilaiset ja veronmaksajat - päästää miettimään myös siinä SOTE-uudistuksessa, miten jonkun asian voisi tehdä toisin? Eikä vain mietittäisi, että tehdäänkö se palikka perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa, maakunnassa, ervassa vai missä, jos se on edelleen se sama palikka? Tai että hinkattaisiinko sitä samaa palikkaa 24 tuntia kauemmin vuodessa…

Blogin on kirjoittanut Lääkäriliiton entinen piiriylilääkäri Annu Tertsunen ja se on julkaistu ensimmäisen kerran Lääkäriliiton nettisivuilla 5.4.2016.