2010-luvulla koetun talouden epävakaisuuden jälkeen Eurooppaan koitti uusi taloudellisen menestyksen kausi. Tuottavuuden lisääntyminen ja kilpailukyvyn parantuminen mahdollistivat aiempaa suuremmat panostukset terveydenhuoltoon ja lääketieteen tutkimukseen.

Kehitystä on tukenut myös se, että kansalaiset arvostavat terveyttä aiempaa enemmän; poliittisella agendalla terveydenhuollon asema on vahva.

Terveydenhuollon vaikuttavuuden tutkimukseen ja mittaamisen kehittämiseen on panostettu paljon. Terveydenhuollon priorisointi on avointa ja systemaattista, ja perustuu vaikuttavuustietoon. Vaikuttavuustietoa ei käytetä pelkästään hallinnossa: yksittäisen potilaan hoidossa ammattilaisilla on mahdollisuus saada älykkäiden tietojärjestelmien avulla yksilökohtaisia ennakkoarvioita hoidon tuottamasta terveyshyödystä. Tämä mahdollistaa sen, että lääkäreiden johtamat hoitotiimit voivat itsenäisesti päättää resurssien käytöstä siten, että se johtaa terveydenhuollon resurssien entistä kustannusvaikuttavampaan käyttöön. Yhteiskunnalla ei ole ollut tarvetta puuttua lääkärin kliiniseen autonomiaan.

Terveydenhuollon menetelmät ovat kehittyneet parin viimeisen vuosikymmenen aikana huomattavasti. Osin tätä on tukenut terveyshyötyajattelun korostuminen. Tieteellinen tutkimus on aiempaa paremmin viritetty kehittämään menetelmiä, joista on saatavissa suuri terveyshyöty.

Geenitieto on räjähdysmäisesti lisääntynyt ja potilaan geenikartta on erottamaton osa kaikkea hoidosta päättämistä. Lääkkeiden rinnalle yleiseksi hoitomuodoksi ovat nousseet kantasoluhoidot ja jopa uusien elimien tuottaminen. Lääkehoitojen osalta merkittävä harppaus tehtiin siirtymällä suurten massojen bulkkihoidosta yksilöllisiin lääkehoitoihin. Lääketieteen nopea kehitys on myös vaatinut lääkärien suurempaa panostusta tutkimukseen – nykyisellään viidesosa lääkäreistä työskentelee tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa.

Lääkärin rooli onkin säilynyt viimeisten vuosikymmenten aikana samankaltaisena: lääkäri vastaa potilaiden hoidosta, muiden ammattiryhmien tukiessa. Ehkä suurin muutos on ollut potilaan aiempaa suurempi rooli sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Lääkäri toimii potilaan neuvonantajana ja tukijana.

Lääkäriprofessiolla on ollut keskeinen rooli terveydenhuoltojärjestelmän kehittämisessä uuteen kukoistukseensa. Professio on nykyisellään aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka näkemyksiin yhteiskunnassa luotetaan.